Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa – ittellisten tuottajien verkoston rakentumisen haasteet ja mahdollisuudet
Tuottajakeskus Living Lab -hankkeen alussa Etelä-Pohjanmaalla lähdettiin kartoittamaan kulttuurialan tuottajaverkostoa seutukunnittain. Seutukuntapohjainen lähestymistapa valittiin, koska alueellinen kehittämistyö ja toimijaverkostot ovat maakunnassa vahvasti sidoksissa näihin kokonaisuuksiin. SEAMK:n aluekehittäjillä oli keskeinen rooli paikallisten toimijoiden tavoittamisessa ja verkoston kokoamisessa.
Kussakin seutukunnassa järjestettiin Kulttuurikuppi-nimellä kulkeneita verkostoitumistilaisuuksia, joiden tavoitteena oli sekä kartoittaa alueen toimijakenttää että täydentää osallistujien tuottajaosaamista ajankohtaisten alustusten avulla. Tilaisuuksiin osallistui laaja joukko toimijoita kunnista, kolmannesta sektorista ja vapaalta kentältä. Varsinaiset itselliset tai freelance-tuottajat olivat kuitenkin selkeä vähemmistö, mikä toi esiin maakunnallisen erityispiirteen: tuottajatyö painottuu vahvasti kuntien ja yhdistysten rakenteisiin, ja tuottajanomaisia tehtäviä tehdään usein ilman erillistä korvausta. Eteläpohjalainen talkoo- eli kökkäkulttuuri näkyy vahvasti myös kulttuurituotannon käytännöissä.
Seutukunnalliset keskustelut toivat esiin yhteisiä kehittämistarpeita. Esimerkiksi tapahtumatuotannon kentällä tunnistettiin tarve paremmalle koordinoinnille, yhteiselle viestinnälle ja yhteistyölle toimijoiden välillä. Samalla heräsi ajatus seutukunnallisesta tai maakunnallisesta tuottajamallista, joka voisi tukea tapahtumien laatua, ajallista laajentumista ja resurssien tehokkaampaa käyttöä.
Maakunnallisen tuottajaverkoston rakentamisessa keskeiseksi haasteeksi nousi verkoston ylläpito. Kuka vastaisi koollekutsumisesta, jatkuvuudesta ja koordinoinnista tilanteessa, jossa itsellisiä tuottajia on vähän ja resurssit ovat hajanaisia? Tämä kysymys toistui useissa tapaamisissa ja ohjasi keskustelua kohti pysyvämpiä rakenteita ja rooleja.
Etelä-Pohjanmaan liitto toimi hankkeessa keskeisenä sidosryhmäkumppanina. Liiton vakiintuneet kulttuuriverkostot, avoimet kohtaamisfoorumit ja tiivis vuoropuhelu kentän kanssa loivat hedelmällisen maaperän tuottajaverkoston kehittämiselle. Maakunnallinen kulttuuristrategia 2026–2035 ilmentää yhteistä tahtotilaa, jossa kulttuuri nähdään paitsi hyvinvoinnin ja identiteetin lähteenä myös elinkeinona ja alueen vetovoimatekijänä. Strategiassa esiin nostetut toimenpiteet, kuten maakuntatuottajamallin pilotointi ja elämystalouden asiantuntijaverkoston rakentaminen, tukevat suoraan tuottajaverkoston tavoitteita.
Hankkeen aikana järjestetyt seutukunnalliset ja maakunnalliset verkostotapaamiset toivat näkyväksi toimijakentän hajanaisuuden. Seutukuntarajat ylittävää yhteistyötä tehdään toistaiseksi vähän, eivätkä luovien alojen toimijat välttämättä tunne toisiaan. Yhteiselle maakunnalliselle alustalle ja säännölliselle kohtaamiselle nähtiin selkeä tarve. Ensimmäisissä, koko maakunnan toimijoille suunnatuissa yhteisissä tapaamisissa SEAMK toimi fasilitaattorina, mutta tavoitteena on verkoston itseohjautuvuus. Korkeakoulun rooli nähdään jatkossa erityisesti osaamisen kehittäjänä ja kumppanina yhteisissä hankkeissa.
Etelä-Pohjanmaalla on vahvat edellytykset maakunnallisen tuottajaverkoston kehittymiselle: pitkäjänteinen strateginen työ kulttuurin parissa, kytkentä aluekehitykseen ja elinkeinoihin sekä toimiva yhteistyö korkeakoulukentän kanssa. Suurimpana kehittämiskohteena näyttäytyy itsellisten ja yrittäjämäisten tuottajien roolin vahvistaminen – potentiaali on olemassa, mutta se vaatii näkyvyyttä, rakenteita ja yhteistä omistajuutta verkostosta.
